Novaconta

Tiedän. Kuulostaa oudolta talousihmisen suusta, m***a tuo asia saa ehkä sinutkin ihmettelemään. Kuitenkin samalla se selittää miksi tili voi olla tyhjä vaikka firma tuottaa.

Olen kirjanpitäjänä nähnyt satojen yritysten talouden sisältä päin. Ja yhä uudelleen törmään tähän samaan väärinkäsitykseen, joka aiheuttaa turhaa hämmennystä ja saa yrittäjät jopa epäilemään omaa kirjanpitäjää.

Yrittäjä katsoo yhdessä kirjanpitäjän kanssa tuloslaskelmaa, näkee voittoa, ja tokaisee kysyvästi että pitäähän saman verran rahaa olla jossain.

M***a sitä ei vaan ole. Koska voitto ja tilillä oleva raha ovat kaksi täysin eri asiaa.

Voitto syntyy laskennallisesti, kun myynti on kuluja suurempi. M***a myynti on voitu huomioida jo silloin, kun lasku on vasta lähetetty. Jolloin raha tulisi tilille vasta kuukausien päästä. Ja niin edelleen.

Samaan aikaan tililtä lähtee rahaa asioihin, jotka eivät näy kuluna tuloslaskelmassa lainkaan, kuten lainojen lyhennykset tai verot.

Siksi yrityksesi voi tehdä komeaa voittoa paperilla, m***a sinä tuskailet kun ei omaan palkkaan riitä rahaa.

Voin vaikka vannoa, että sinä tai kirjanpitäjäsi ette ole tehneet mitään väärin.

Se vaan tarkoittaa sitä, että katsotte yhdessä väärää lukua.

Voitto lukuna kertoo vain yhden asian, eli kannattiko toimintasi vai veikö kaikki myynnit mennessään. M***a se ei kerro sitä, mikä yrittäjää oikeasti pitää pystyssä, eli riittääkö raha ensi kuussa.

Kannattavuus kertoo, kannattiko. M***a vain kassa ja kassaennuste kertovat, selviätkö.

Toivon, että kuulut jälkimmäisiin. Eli seuraat mitä tilillä tapahtuu. Etkä vaan tuijota tulosta.

Toivon myös, että tiedät mitä tililläsi tapahtuu kolmen kuukauden päästä.

Jos et niin nykäise mua hihasta.

Voitto-terveisin, Tatsu

Kerron sulle kaksi tarinaa, jolloin vatsatauti iski juuri väärään hetkeen. Ja lopuksi mitä sillä on tekemistä sun yrityksesi kanssa.

Ensimmäinen on lapsuudestani. Ollaan menossa junalla sukuloimaan, matka on pitkä, junassa on kuuma, ja olen taatusti syönyt jotain mikä ei ollut enää hyvää. Loppumatka menee junan vessassa istuessa. Onneksi sen vessan ovi on rikki, ja tarkennan, että nimenomaan ovi eikä itse vessa. Se rikkinäinen ovi on itse asiassa pelastus, koska kukaan ei pyri sisään, ja saan olla rauhassa.

Toinen on viime vuoden tammikuulta. Ollaan lähdössä mieheni kanssa Teneriffalle. Liput ovat valmiina, laukut odottavat eteisessä. Ja sitten herätään molemmat siihen, että jokin on pahasti vialla. Heikottaa, kuumottaa, ja koko keho sanoo ei. Siihen paikkaan jää meidän Teneriffan matka.

Onneksi saimme korvaukset luottokortin kautta, joten rahallista vahinkoa ei tullut. M***a olisihan se tauti saanut jäädä tulematta.

Mitä haluan tällä sanoa? Kaikilta vatsataudeilta et voi säästyä. Ne iskevät joskus juuri silloin kun vähiten toivoisit. M***a oman yrityksen kassavirtaa suunnittelemalla pääset yllätysten kanssa jo aika pitkälle.

Kaikkea ei voi estää, m***a valtaosaan voi varautua, kun näkee tilanteen ajoissa. Se vaatii kuitenkin yhden asian ensin.

Sinun on nähtävä se nykyinen tilanne, ennen kuin voit suunnitella eteenpäin. Aivan kuten matkalle ei kannata lähteä tietämättä missä kunnossa oikeasti on.

Tiedätkö sinä, missä kunnossa sinun yrityksesi kassa on juuri nyt?

Matkakuumeterveisin, Tatsu

Ei siksi, että toivoisin kenellekään pahaa. Päinvastoin.

Hymyilen siksi, että tiedän erään asian, joka näissä tilastoissa jää aina sanomatta.

Tänä vuonna Suomessa on mennyt konkurssiin jo lähes 1900 yritystä. Ja niistä puhutaan usein kuin ne olisivat sään kaltaisia, jotain mikä vain tapahtuu, eikä sille voi mitään.

M***a tässä piilee yksi kohta, jota harva sanoo ääneen. Konkurssi ei ole kohtalo. Se on seuraus. Ja lähes aina sitä edeltää pitkä vaihe, jossa raha on tiukalla, laskuja siirrellään, ja toivotaan että ensi kuussa helpottaa. Se vaihe voi kestää kuukausia, joskus vuosia.

Kuitenkin tuo edeltävä vaihe on se, johon itse voi vaikuttaa. Kun näkee oman kassansa eteenpäin, huomaa sen tiukan paikan jo silloin kun sille voi vielä tehdä jotain. Ehtii neuvotella, siirtää, sopia ja suunnitella, sen sijaan että reagoi vasta kun on jo myöhäistä.

Siksi minä hymyilen. En tilastoille, vaan sille tiedolle, että tähän voi vaikuttaa. Että yksikään yritys ei ole voimaton, jos yrittäjä oppii katsomaan omaa kassaansa ajoissa.

Konkurssitilasto kertoo mitä on jo tapahtunut. Sinun oma kassasi kertoo, mihin suuntaan sinä olet menossa. Ja siihen suuntaan voit vaikuttaa.

Tiedätkö sinä, miltä sinun kassasi näyttää kolmen kuukauden päästä?

Kassavirtaterveisin, Tatsu

Kuulostaa oudolta, m***a pysy mukana, koska tämä selittää miksi sinäkin yrittäjänä saatoit yllättyä pahasti.

Hyvä meikki peittää ihon ongelmat tehokkaasti. Se näyttää kauniilta ja tasaiselta, eikä kukaan huomaa mitään vikaa. M***a ne ongelmat eivät ole kadonneet mihinkään. Ne ovat vain piilossa, kunnes meikki pestään illalla pois, ja silloin ne paljastuvat koko komeudessaan.

Tuloslaskelma toimii samoin. Hyvä tulos voi peittää kassavirran ongelmat täydellisesti. Paperilla kaikki näyttää hyvältä, voittoa on tullut, ja yrittäjä hymyilee tyytyväisenä. M***a tuo kaunis luku voi peittää alleen sen, että kassa on todellisuudessa tyhjenemässä.

Ja aivan kuten iho-ongelmat eivät parane meikkaamalla, eivätkä kassan ongelmat parane sillä, että tulos näyttää hyvältä. Ne ongelmat on korjattava aikuisen oikeasti, eikä vaan peitettävä.

Valitettavan usein ongelma vain paljastuu viiveellä. Vasta silloin kun meikki on pesty pois, eli kun raha on oikeasti loppu ja laskut erääntyvät. Ja siinä vaiheessa koko homma tulee yllätyksenä, vaikka merkit olivat olleet olemassa jo pitkään, m***a piilossa sen hyvän tuloksen alla.

Siksi kannattaa katsoa meikin (=tuloksen) alle ajoissa. Se tarkoittaa oman kassan seuraamista eteenpäin, ei vain sen tuloksen ihailua, jonka kirjanpito näyttää taaksepäin.

Näetkö sinä oman yrityksesi ihon (=kassan) meikin alta, vai luotatko siihen mitä peili näyttää pintapuolisesti?

Kassavirtaterveisin, Tatsu

Myynti hinnalla millä hyvänsä ei ole kasvustrategia. Se on tie umpikujaan.

Aiemmin värjään hiuksiani laidasta laitaan, blondista punertavaan ja ruskeasta mustaan. M***a päänahkani ei vaan kestä jatkuvaa värjäystä. Ja kaiken lisäksi harmaa puskee esiin jo melkein viikon jälkeen, joten pää näyttää epäsiistiltä, vaikka olen juuri käynyt parturissa. Sen verran nopeasti tämä mun hius kasvaa.

Lopulta löydän siihen yhden keinon. Lakkaan taistelemasta ja jätän ne harmaat vaan kasvamaan. Ja teen vielä toisenkin jutun, jonka moni saattaa kokea hurjaksi. Leikkaan omat hiukseni ihan itse.

Rohkaisun tähän saan yhdeltä hierojalta, joka leikkasi oman tukkansa itse. Hän on muuten aivan mahtava hieroja, joka osaa käsitellä kaikki mun triggerpisteet just oikein. M***a hän jäi mun toiseen kotikaupunkiin, enkä saa häneen enää yhteyttä. Jos hän sattuu lukemaan tämän, niin saa ilmiantaa itsensä 😉

Miksi sitten teen näin? Syy on hyvin rationaalinen. Hiukseni kasvavat niin nopeasti, että viikossa tai kahdessa on jo näkyvää kasvua. Kukaan kampaaja ei ehtisi pysyä siinä perässä järkevällä tahdilla. Sori, hiustenammattilaiset. Toinen syy on se, etten ole löytänyt yhtäkään teistä, joka suostuisi pitämään mun irokeesin. Kaikki haluavat saada sen pois.

Eli teen asiat omalla tavallani, koska se on minulle ominaista. En miellyttääkseni ketään, vaan siksi että se sopii juuri mun elämääni ja mun päähäni.

Ja itse asiassa juuri samalla tavalla suhtaudun rahaan yrittäjänä. En tee asioita niin kuin muka kuuluu, vaan niin kuin on järkevää juuri mun tilanteessa.

Tätä samaa ajattelua vien nyt eteenpäin myös Kassavirran Mestarit -ohjelmassani, jossa autan yrittäjiä tekemään omat rahapäätöksensä harkiten, ei muiden mallien tai oletusten mukaan.

Kyse ei ole kieltäytymisestä tai nipistämisestä, vaan siitä että tiedät missä sun rahat ovat nyt, mihin ne kannattaa laittaa ja mistä kaikesta voi luopua, jotta se palvelee juuri sitä kokonaisuutta, jonka itse valitset.

Mikä sinun elämässäsi tai yrityksessäsi on sellainen asia, jonka teet omalla tavallasi, vaikka muut odottaisivat toisin?

Omalla tavalla, Tatsu

#

Miten se on mahdollista? Että paperilla menee hyvin, m***a tilillä ei ole rahaa?

Olen kirjanpitäjänä nähnyt tämän useammin kuin haluaisin. Yritys, joka näyttää tuloslaskelmassa voitolliselta, m***a jonka tili on tyhjä juuri silloin kun rahaa tarvittaisiin.

Syy on se, että voitto ei ole sama asia kuin raha.

Tuloslaskelmassa voitto syntyy, kun myynti on suurempi kuin kulut. M***a se myynti on voitu kirjata jo silloin, kun lasku on lähetetty, vaikka raha tulisi tilille vasta kuukausien päästä. Voitto siis näkyy heti, m***a raha ei ole vielä missään.

Ja samaan aikaan tililtä lähtee asioita, jotka eivät näy tuloksessa lainkaan. Lainojen lyhennykset. Verot. Vanhat velat. Ne syövät kassaa, m***a eivät pienennä sitä voittolukua, jota yrittäjä ylpeänä katsoo.

Niinpä voi käydä niin, että yritys on paperilla voitollinen, m***a ei pysty maksamaan palkkoja. Ei siksi, että se olisi kannattamaton, vaan siksi että raha on väärässä paikassa väärään aikaan.

Tässä on se, mitä toivon jokaisen yrittäjän ymmärtävän. Voitto kertoo, kannattiko toimintasi. M***a vain kassa kertoo, selviätkö ensi kuusta. Ne ovat kaksi eri lukua, ja ne kertovat kaksi eri tarinaa.

Kumpaa sinä seuraat tarkemmin, voittoa vai sitä mitä tilillä oikeasti on?

Kassavirtaterveisin, Tatsu

On vuosi 1994, ja meikä saa palkinnoksi erinomaisesta koulumenestyksestä ulkomaanmatkan. En vielä tiedä, että tällä matkalla eksyn pimeään kaupunkiin ilman yhteistä kieltä, ja koen kadulla hetken, joka pelottaa toden teolla.

Matkan sponsoroi paikallinen paperitehdas, ja mallioppilaiden ryhmämme lähtee ensin lentäen Prahaan, sitten bussilla Saksan kautta Pariisiin. Me otamme mukaan vain taskurahat.

Heti Prahassa käy näin. Jäämme kaverin kanssa katselemaan kaupassa jotain kivoja juttuja, vaikka koko ryhmän piti tavata tiettyyn aikaan ulkona. Taidamme myöhästyä, koska kun tulemme ulos, ei ryhmästä näy merkkiäkään. On pimeää, kännyköitä ei vielä ole, emmekä osaa kieltä.

Muuta ei jää kuin lähteä siihen suuntaan, mistä muistelemme tulleemme. Kävelemme vaitonaisina, kunnes näemme hätääntyneen opettajamme tulevan vastaan. Hän on pahoillaan, että kadotti meidät. Olihan se hänen tehtävänsä laskea kaikki päät ennen siirtoa.

Toinen hurja tilanne syntyy Pariisin punaisten lyhtyjen kadulla, jossa bussimme pysähtyy iltahämärässä ennen kävelyä Montmartren huipulle. Ryhmämme matelee pienissä ryppäissä, ja eräässä kohdassa kuulemme kovaa kiroilua, kun muutama poika juoksee ihan hulluina meitä vastaan.

Jälkeenpäin selviää, mitä oli tapahtunut. Pojat olivat hetkeä aiemmin kohdanneet juuri siinä kaksi hahmoa, joiden ulkonäkö oli alkanut heitä huvittaa. He olivat naureskelleet ja osoitelleet sormella, ja saaneet vastineeksi suihkauksen kaasusumuttimesta. Se muuten haisee nenään vielä silloin, kun kävelemme ohi.

Näemme hetken päästä myös itse ne kaksi hahmoa. Eikä meitä naurata, vaan pelottaa. Vaikka opettajat ovat mukana, pelko on käsin kosketeltavaa. Siksi koetamme päästä nopeasti ohi vilkuilematta.

Lopulta tuo mun eka Euroopan-matka on takanapäin. Käteen siitä jää pikkuruinen valokuva-albumi, sekä 100 dollarin seteli, jota en uskalla rikkoa, vaan tuon sen äidille takaisin. Pienemmän, ehkä 20 dollarin rahan, annan itselleni luvan tuhlata loppuun.

Opetuksena jää kaksi asiaa. Kannattaa olla tarkkana, kun sovitaan kellonajoista. Ja ystävällinen kannattaa olla, eikä haastaa riitaa kenenkään kanssa.

Mitä kommelluksia sinulle on sattunut matkalla?

Matkakuumeterveisin, Tatsu

#

Kommenttia kuullessani tiedän, että tämä tarina on kerrottava joskus. Ja tässä se nyt on.

Ollaan miehen kanssa Kreikassa, ja poiketaan kauppaan, koska mieheni arvelee sieltä löytyvän sopivan takin itselleen. Hetken pyörittyämme vanhempi miesmyyjä esittelee meille vaihtoehtoja. Mikään ei aivan osu makuun, joten menee tovi ennen kuin sopiva yksilö alkaa löytyä.

Ainoa ongelma siinä on hinta, joka on ilmiselvästi liian korkea. Varsinkin kun yhden sisätaskun muoto viittaa aikoihin, jolloin pikku-Nokiat olivat vielä kovaa huutoa. Takki on siis roikkunut siellä hyvinkin pitkään.

Mieheni koettaa tinkiä reilun summan, m***a se ei sovi myyjälle. Takissa on myös liikaa väljyyttä, joten paikalle pyydetään kaupan ompelija. Häneltä kysytään, voiko takkia kaventaa, ja hän vastaa myöntävästi. Vanhempi mies myhäilee tyytyväisenä.

Ja juuri kun räätäli poistuu, myyjä kääntyy mun mieheni puoleen ja lausuu mitä lakonisimpaan sävyyn:

"I have to be honest. Your wife is not pretty, but she is sweet."

Siis puhuu minusta, m***a mieheni kautta, ikään kuin en olisi siinä vieressä. Jotenkin hän kuvittelee sen ehkä tuntuvan asiakkaista imartelevalta.

Ei se siltä kyllä tunnu. Lähinnä loksauttaa leuat molemmilta. Me katsotaan toisiamme tyyliin: what the f... Vähän äimistyneinä naurahdetaan ja lasketaan se vaan oudoksi kohteliaisuudeksi.

Lopulta kauppa jää syntymättä. M***a ei sen kommentin takia, vaan siksi, ettei hinnasta päästä sopuun. Seurasin koko ajan myyjän tapaa myydä, ja kaikkensa hän kyllä teki. Takki jäi silti ostamatta, koska sen arvo ei vastannut hintaa. Se oli aivan liian vanha ja aivan liian kallis.

Käteen jää yksi oppi, jota mietin vielä kotona asti. Ei kannata yrittää myydä sellaista, millä ei ole asiakkaan silmissä juurikaan arvoa. Vaikka kuinka hymyilisit, kehuisit ostajan vaimoa, hehe, ja tekisit parhaasi, kauppa ei synny, jos hinta ja arvo eivät kohtaa asiakkaan mielessä.

Tämä pätee ihan kaikkeen. Myös siihen, mitä sinä myyt omassa yrityksessäsi.

Ootko sinä jättänyt jotain ostamatta myyjän kommentin takia? Ja milloin viimeksi mietit, vastaako sun tuotteesi hinta sitä arvoa, jonka asiakas siinä näkee?

Arvoterkuin,
Not-so-pretty-woman Tatsu

#

Moni talousvalmentaja lupaa sulle isompia tuloja, nopeaa kasvua ja rahaa tyhjästä. Mä en lupaa mitään sellaista. Se olisi epärehellistä, koska en voi taikoa rahaa tyhjästä, sieltä missä sitä ei ole.

Sen sijaan lupaan sinulle jotain muuta. Lupaan, että tulet näkemään oman tilanteesi selkeästi. Tiedät mihin rahasi menee, paljonko sitä on tulossa, riittääkö se ja kuinka pitkälle. En voi luvata, että rahat yhtäkkiä ilmestyvät tilillesi. M***a voin luvata, että lakkaat elämästä epätietoisuudessa.

Ja tiedätkö mitä, juuri se muuttaa sun tilannetta enemmän kuin uskoisit.

Yksi asiakkaani sanoi mulle yhden lauseen, joka piirtyi mieleeni pitkiksi ajoiksi. Hän kertoi, että elämä on nyt aika paljon helpompaa, vaikka rahatilanne on vielä ihan entisellään.

Lue tuo uudestaan. Rahatilanne oli sama. M***a elämä oli helpompaa.

Mikään ei uuvuta yrittäjää niin paljon kuin jatkuva epätietoisuus ja jatkuva huoli, joka kulkee mukana nukkumaanmenoon asti. Kun tuntuu, ettei millään voi tietää mitä tilillä tapahtuu ensi kuussa.

Kun tuon epätietoisuuden tilalle tulee selkeys, olo helpottuu, vaikka luvut pysyisivät samoina. Usein tää on vasta ensimmäinen askel. Kun näet tilanteesi selvästi, alat myös tehdä parempia päätöksiä, ja luvut lähtevät sitä kautta kohenemaan.

M***a muutos alkaa aina siitä selkeydestä. Siitä, että tietää missä olet juuri nyt. Ei rahan lisäyksestä.

Mitä sinä kaipaisit juuri nyt enemmän, lisää rahaa vai selkeyttä siihen, mitä sinulla jo on?

Rahaterveisin, Tatsu

#